Miehellä on aikaisemmin ollut undulaatteja, ja meillä on muutamana kesänä ollut kesäkanoja. Minä olen entinen lintukammoksuja, pelkäsin nuorena ja nuorena aikuisena lintuja TODELLA paljon. Mutta kun meille tuli kanat... Innostuin niistä paljon, ihan mahdottomasti. Meillä kanat olivat perheenjäseniä, lapset kärräsivät niitä pyörän korissa tai lastenrattaissa (ja kanat tykkäsivät, siis oikeasti!) Kanat viettivät meillä sisällä aikaa, katsoivat Kymppiuutisia tai viettivät aikaa takan lämmössä.
Meille ehdoton kriteeri oli se, että lemmikkipapukaijan saisi hyvältä kasvattajalta, jolta saisi tukea myös jatkossa, jos kysyttävää löytyisi. Avoparikaijaan ihastuimme sen kauneuden takia. Avoparikaija hyväksyy normaalisti kaikki perheenjäsenet, on rauhallinen ja oppivainen kaveri. Ja minua äitinä ei haittaa ollenkaan se, että avoparikaija "pöllyää" esimerkiksi harmaapapukaijaa vähemmän. Tosin kolmen kissan omistajana meillä imuri laulaa vähintään kerran päivässä ja hyvä ilmanputsari on tietysti käytössä. Sen jälkeen, kun löysimme loistavan kasvattajan, aloimmekin pommittaa häntä kyselyillä, että jokos niitä munia on pesässä? Tuo hautomisaika oli itsellekin melkein kun raskaana olisi ollut, todellinen "odotusaika"! Ja sitten kun Pablo oli kuoriutunut, olimme NIIN onnellisia, melkein kuin itse olisi vauvelin pyöräyttänyt!
